Mulla on paha tapa tehdä somee ihan typerinä aikoina, kuten tein eilen illalla. Totesin nukkumaan mennessä, että pakko laittaa vielä jotain muuta tästä asusta tänään. Nukuin huonosti, ehkä mummin tilanteen takia. Aamusta heräsin kukon pierun aikaan ja koitettuani tunnin turhaan nukkua nousin ylös hieman surullisin mielin. Raahustin keittiöön ja laitoin kahvit tulemaan. Sitten muistin Black Arean - äkkiä kipin kapin makkariin ja rytkyt niskaan. KAS! kun olo piristyi heti, jopa siinä määrin, että päätin ottaa sarjan kuvia itsestäni autenttisessa ympäristössä tämä asu päällä. Tämä johtikin pohdintoon kehosta ja kehotietoisuudesta. Arvatkaapa kuinka monta kuvaa sain ottaa, että sain siedettävän kuvan itsestäni tää upeus päällä. Mä en tiedä mikä näissä hakamamaisissa housuissa on, mutta nää vaan tekee jotenkin kehoon niin kivan fiiliksen että - mami likes it. Ja mä olen super kriittinen oman kehon kanssa! Huh huh, mutta mikä on mielenkiintoista on se, että oon saanut tosi ikäviäkin kommentteja ennemminkin siitä että olen kriittinen... Kyllä. Mä olen radikaalisti sitä mieltä, että saa olla kriittinenkin kunhan tiedostaa miksi niin tekee ja miten asian kanssa edetä. Kun mä teen vaatteita, otan siinä huomioon aina näitä kokemuksia omista ja toisten kehoon liittyvistä hyväksymishaasteista.
Tässä mennään äkkiä jälleen "fake it fake it"-osastolle ja ainakaan mulle tämä ei toimi. Kun mä kipuilin joskus kymmenen vuotta sitten ennen kolmannen lapsen saantia mun rinnoista ihan todella huolella - suorastaan vihasin niitä (plus muitakin osa kehostani) sain kuulla ettei noissa nyt niin paljon vikaa ole ja lopeta toi kauhee itses morkkaaminen... suututti ja ahdisti vaan enemmän. Jos mulla on perkele joku näkemys tai kokemus mun kehosta - niin mulla on oikeus siihen ilman, että mua arvostellaan sen takia. Jäin miettimään tätä prosessia ja sitä miten saavuttaa hyväksyntä jonkin asian kanssa mikä kertakaikkiaan ei missään tapauksessa ole ok... ja siinä on turha feikkailla itseään toiseen tilaan. kehopositiivisuus on kehotietoisuuttaTänään jäin katsoessani ottamiani kuvia itsestäni Black Area päällä taas kuuntelemaan mitä ajatuksia päässäni vilisi... enkä pitänyt siitä. Olen pikkuhiljaa oppinut havaitsemaan sisäisen dialogin haavoittavuuden ja sen kuinka itse sabotoin itseäni. Jos sisäistä ääntään kuuntelee tarkemmin ja havainnoi pidempään, huomaa ettei tuo ääni välttämättä ole kovin tutun oloinen... ainakaan siinä määrin, että kokisit sen itseksesi. Itselleni siitä on muotoutunut jonkilainen menneisyyden haamun ääni. Kerronpa teille yhden kokemukseni siitä kuinka taisteltuani monta vuotta kehoni hyväksymisen kanssa päädyinkin sen sijaan keinon tulla tietoiseksi siitä mistä kehooni liittyvät stigmat johtuivat... Juuri ennen Remaken perustamista vuonna 2007 mietin tätä kuviota. Jotta voi irrottautua jostain eli edetä jossain asiassa täytyy ensin löytää keino hyväksyä se jotenkin - oli se sitten esteettisesti epämiellyttävän rinnat (kuten itseni kohdalla). En päässyt tästä pidemmälle millään keinolla. Koitin mielikuvaharjoituksia, ajatuksien uudelleen ohjelmointia ja peiliterapiaa... ei stna ei tullut mitään - olo vaan paheni.
Emmehän me voi hyväksyä väkipakolla jotain sellaista mikä ei kertakaikkiaan ole meidän aivojen mukaan hyväksyttävissä... Mutta! Voimme hyväksyä sen sijaan sen ettemme hyväksy jotain - muistan sen tunteen kun korvien välinen ääni pehmeni syytöksestä ja häpeästä lempeyteen ja sanoi - Mirkku tää on ihan okei - ei sun tarvii hyväksyy yhtään mitään mitä et hyväksy ja selitin vielä itselleni kuin lapselle miksi näin on ja että perustelut kokemukselleni olisivat juuri oikeat.
Valtava anteeksiannon aalto pyyhkäisi ylitseni ja koin sisäistä turvaa ja erittäin voimakasta läsnäoloa kaikelle ympäröivälle ja myös itselleni. Ymmärsin myös jollain tasolla ikään kuin etäältä, että kaikki kehooni kohdistuva viha olikin peräisin lapsuuden aikaisista kokemuksista, jotka olivat vain jääneet ikäänkuin jumiin kehooni ja sen osiin joihin viha kohdistui. Olin ylittänyt ajan ja paikan - irtaantunut ja irti päästänyt ahdistusta ja vihaa aiheuttavasta kokemuksesta. Olin täysin läsnä ja samalla irti kaikesta. Tajuamani prosessi: pysähtyminen, analysointi, hyväksyntä, anteeksianto ja läsnäoleva irtipäästäminen Taputelkaa lempeästi sitä omaa kehoo tänään - sanokaa itsellenne "on ihan ok olla hyväksymättä jotain omassa kehossa, mutta tänään mä en syyllistä itseäni siitä - tää on just mun keho _ M U N K E H O" Ps. Mä olen sitten kokoa 44-46 lantio 113cm #kehopositiivisuus #kehotietoisuus #COIDMALLISTO #blackspot
2 Comments
Tiedättekö sen tunteen, kun tiedätte, että valutte kohti muutosta ja jo pitkään tiedätte mitä teidän tulisi tehdä, mutta ette vaan pysty siihen. Ette uskalla. Monen monen vuoden kipuilun jälkeen minä - Remaken perustaja ja pääomistaja Paula Mirjami olen tullut tulokseen, että on aika alkaa etsiä Remaken toiminnalle jatkajaa. Tässä poustissa avaan syitä ja taustoja tälle päätökselleni. - Välihuomautus - teemme kaikki sovitut työt vähintään vuoden loppuun saakka elli tilanne muutu ennen sitä!!
Ulkoisesti tätä on varmasti vaikea uskoa - eikä heikkouteni ja todellinen tilani koskaan juurikaan työn piirissä olekaan näkynyt - päinvastoin! Työminäni on aina ollut se toiminnallinen ja näennäisen ehjä minä, jonka takana on majaillut täysin toinen todellisuus. Olen esimerkiksi haastateluissa tai lähikontaktissa näyttäytynyt voimakkaana ja suhteellisen tasapainoisena ja erittäin päämäärätietoisena - mutta kukaan ei koskaan kerro sitä kuinka paljon se vie ja kuinka loppu monissakin tilanteissa olen kulissin takana ollut. Liiketoiminnan ydin ongelma majailee lauseessa "fake it fake it - untill you make it" ja make it mihin ?? Sen perässä tässä on vuosikaudet juostu - ja uupumusta ja tuskallisia tilanteita olen sillä itselleni vain luonut. Näin jälkikäteen ajateltuna Remake on ollut toipumisalusta monien muiden lisäksi myös itselleni -tosin tämän olen tajunnut ja havainnut vasta tässä viimeisien vuosien aikana. Ensin etäisesti ja sitten kouriintuntuvammin. Rakensin ympärilleni kulissin, jonka avulla saatoin kokea kuuluvani johonkin ja samalla myös luoda paikan missä muutkin kaltaiseni voisivat kokea merkityksellisesti oman arvonsa. Niin kauan kun ympärilläni oli ihmisiä, joiden kanssa yhdessä kokea tätä matkaa myös sumutin itseäni sen suhteen, että Remake oli elämäni merkitys.
Mä haluan olla vapaa ja nähdä mihin ihan itsenäni pystyn - ilman mitään kulissia tai lavastetta, jonka nimi on Remake. Olen myös Remaken avulla paikannut perimmäistä arvottomuuteni tunnetta ja kuitenkin samalla ymmärtämättömyyttäni altistanut itseni tilanteille joissa olen tullut jätetyksi, hylätyksi ja jopa hyväksikäytetyksi .. ei mitenkään että tämä on ollut äärimmäisen traumatisoivaa sielulleni, joka on halunnut pohjimmiltaan uskoa, että Remake voisi olla paikka, jossa minä näiden muiden kanssa tulen merkitykselliseksi osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöämme. Tässä korona kriisin myötä olen löytänyt itseni todella voimakkaiden sisäisien oivallusten edestä ja yksi niistä on, ettei omat ydinarvoni käy yksiin sen maailman kanssa minkä kanssa joudun jatkuvasti tekemisiin yritykseni kautta. En koskaan ole tavoittelut kasvua, voittoa ja mahtavuutta - tai ehkä jonkun hetken jossain välissä.. Lopulta näihin kolmeen pitäisi pyrkiä, mikäli toimintasi katsotaan ns. vakavasti otettavana yhteiskunnan eri toimijoiden silmissä ja kun näin ei ole - olet epäuskottava myös vaikuttmis-työssäsi. Toinen omaa vakuuttavuuttani aina heikentänyt seikka on koulutukseni. Akateemisen pätevöitymisen puuttuessa, ei sanoillani, perehtymiselläni ja kokemuksillani ole ollut juurikaan vaikutusta niissä pöydissä missä tätä työtä tehdä. Voin loputtomasti hukata puolet energiastani taistellakseni sen tuulimyllyn kanssa, etten kykene liikteoiminnallisesti johtamaan yritystäni siltä odotettuun kasvuun, mahtavuuteen ja tuottoon... voin uuvuttaa itseni psyykkisesti siinä sisäisessä taistelussa, jossa en kuitenkaan voita. En tule aikaansaamaan toivomaani niin kauan kun piilottelen ja tuhlaan energiaani luomani Remake-entiteetin takana, jonka kannattelu vie psyykkeeni toistamiseen sietämisen rajamaille. Ja nyt huomaan etten edes tiedä mitä toivon - saati sitten kuka on tämä joka toivoo. On aika lähteä etsimään häntä ja löytää itseni uudelleen. MYYDÄÄN EKO-OMPELIMO KOKONAISUUSToiminnassa oleva Suomen ensimmäisen eko-ompelimo Remake Ekodesign oy myyntiin. Toiminta myydään kaikkinensa. Yritys on perustettu 2007 avoimena yhtiönä ja muutettu osakeyhtiöksi 2011. LV 60-80K/V mutta huomattavaan liikevaihdon lisäykseen on erittäin hyvät näkymät. Pääoma lievästi plussalla ja pientä tuottoa odotettavissa kaupassa korjattavan verovelan takaisinmaksun jälkeen, jolloin yritys on myös rahoitus kelpoisessa tilassa. Yritys omaa kattavan tunnettavuuden ja Google kattavuuden. Brändille on siunaantunut huomattavaa tunnettuutta ympäri Suomen, sen eteen tehdyn lähes 13v työn takia. Asiakaskuntaa ja mainetta on olemassa ja siirtyy kaupan mukana uudelle omistajalle. Myynnin syyt ovat henkilökohtaiset ja nykyinen omistaja kertoo syistä mielellään yksityisesti.
Kaikki ehdotukset otetaan vastaan . Nykyinen omistaja voi jäädä yrityksen piiriin työntekijäksi tai mentoroida uutta omistajaa erillisellä sopimuksella. Kaupassa voidaan myös myydä pelkkä brändi osakeyhtiöineen.
Mikäli yrityskauppaa ei ole saatu aikaiseksi 17.10.2020 mennessä aloitamme joko konkurssiin hakeutumisen tai alasajon riippuen tuolloisesta tilanteesta. Yhteydenotot: Paula Mirjami Malleus 050-3008535 |
REMAKE BLOGITäällä julkaistaan satunnaisesti Remaken kuulumisia ja terveisiä.. Archives
November 2023
Categories |
RSS Feed
